lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta, koirat paistattelevat  auringossa tarhoissaan. Taitaa olla niitä harvoja kesäpäiviä kun voidaan puhua helteestä. Alkukesä on säiden puolesta kuitenkin pääosin ollut melko viileä. Koirat ovat pääsääntöisesti lomailleet, mutta pariin otteeseen säiden salliessa olen kaivanut aamuyöstä valjaat kesäsäilöstä ja käynyt vetämässä pienen lenkin. Sissi ja Emma pääsivät haasteelliselle pawiretkelle, kun ohjasin ne muun muassa heinäpellon läpi. Heinä oli niin korkeaa, että tytöt eivät eteensä nähneet, vaan joutuivat todenteolla keskittymään ja kuuntelemaan ohjeita. Samaisella reitillä oli myös haastavia risteyksiä ja käännöksiä. Tytöt yllättivät osaamisellaan. Ne käänsivät tieltä suunnan empimättä heinäpellolle käskystä, ja toimivat hienosti käännöksissä. Uukarikin sujui ongelmitta. Fiksuja nuoria!


Heinänsyöntitauko 
Missä me ollaan?

Tällä viikolla oli yhtenä aamuna vain kolme astetta lämmintä. Olin juottanut koirat edellisenä iltana hyvin, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja otin kaikki tytöt mukaan ja kävimme vetämässä vajaan neljän kilometrin mönkkärilenkin. Sissi pääsi Fanin kanssa johtotehtäviin, ja suoriutui hienosti. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Sissi ei kertaakaan härkkinyt vierustoveriaan, vaikka päästin vauhdin välillä nousemaan melko kovaksi. Sissillä on ollut ikävänä tapana ruveta härkkimään vierustoveria niskavilloista ja korvista kun vauhti kiihtyy. Sissillä olen nyt testannut avoselkämallisia valjaita, ja tuntuu, että se pääsee liikkumaan ne päällään paremmin, sillä Sissillä on kovin pomppiva askellus, joten avoselkäinen valjas antaa sen selälle enemmän tilaa liikkua. 
Balookin on päässyt hieman vetämisen makuun, sillä kävimme sen kanssa pienellä "vetolenkillä." Laitoin Baloolle valjaat ja kytkin sen vetovyöhön kiinni. Etenimme kävelyvauhtia ja harjoittelimme suuntia ja pysähdyksiä. Ensi alkuun Baloo poukkoili tien reunalta toiselle, mutta lopulta hoksasi homman jujun. Veto-intoa ei pojalta puutu, joten mielenkiinnolla odotan tulevaa syksyä! 


Aamuaurinko. Fani ja Sissi johdossa.
Tästä se rekikoiran ura alkaa

Mökkisaaressa olemme olleet koirien kanssa useamman päivän kerrallaan. Ne hyppäävät aina yhtä innokkaina soutuveneeseen. Kuusi innosta täpisevää koiraa pienessä soutuveneessä, onneksi soutumatka ei ole montaakaan sataa metriä pitkä... Lauri soutaa, ja minä yritän pitää koirat rauhallisena. Kun vene kolahtaa mökkisaareen, pinkaisevat koirat juoksuun. Ne jaksavat pinkoa ympäri saarta uskomattoman kauan, ne jahtaavat vuoroperään toisiaan ja välillä käyvät kahlaamassa rantavedessä. Niiden ilakointia ja leikkiä on hauska seurata. Jossain kohtaa Bono ja siskokset asettuvat aloilleen, ja kolme nuorinta jatkavat rehaamistaan. Emma ja Balookin malttavat ottaa lopulta nokoset. Viimeisenä pystyssä on tietenkin Sissi, joka juoksee loppumattoman patterinsa voimalla ympäri saarta, kun kaikki muut keskittyvät vain olemaan ja ihmettelemään maailman menoa.








2 kommenttia:

  1. Toivottavasti ette saaneet punkkeja peltoretkeltä, hui! Kuusamossakin on ollut kylmä kesä, nyt vasta ensimmäinen oikeesti lämmin päivä... koirat ainakin nauttii vaikka itsellä varpaita palelee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellistä kyllä en ole vielä tänä kesänä yhtäkään punkkia koirista löytänyt. Mitään punkkimyrkkyä ei tänä vuonna koiriin ole laitettu. Hyvää tuuriako? Ulkokissalta olen pari punkkia poistanut.

      Poista