maanantai 17. heinäkuuta 2017

Baloo valjakossa ja motivaatiobuusti treenileiriltä

Jännityksellä ja suurella odotuksella olen odottanut, että Baloo kasvaa sen verran että saan laittaa sen ensimmäistä kertaa valjakkoon harjoittelemaan. Valjaat tulivat Baloolle tutuksi jo pari kolme kuukautta sitten, kun harjoittelimme valjaiden pukemista ja niiden kanssa "olemista", eikä niiden suhteen ollut mitään ongelmaa.Vetovyölenkkejä kävellen tehtiin parit, jolloin Baloo sai harjoitusta ylipäätään valjaissa vetämisessä, suunnissa ja pysähdyksissä. Viime viikolla Baloo täytti 9 kuukautta, ja pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin. Nuoren koiran ensimmäinen kerta valjakossa on jännittävä, tosin se taitaa olla jännittävämpi minulle kuin koiralle, sillä pohdin miten Baloo reagoi, pelästyykö se kun muut innoissaan huutavat, kiljuvat ja rykivät liinoissa odottaessaan kuumeisesti lähtökäskyä, jännittääkö se perässään rämistelevää mönkijää, ja mikä tärkeintä, VETÄÄKÖ se. Baloo on omalla tavallaan hieman hölmö, ja vaikka se on leikeissään muiden kanssa aikamoinen rämäpää, on se pohjimmiltaan kuitenkin hieman "herkkä mammanpoika".


Baloo pyöräkoirana oikealla

Laitoin koirat liinoihin, tuttuun tyyliin jokainen piti jonkinasteista älämölöä, Emma kiljui, ja Essi hyppi innokkaana ilmaan kun vein hämmentyneen oloisen Baloon viimeisenä paikalleen. Kun pääsin mönkän päälle, Baloo kääntyi ja vääntäytyi valjaissaan niin, että sillä oli persus menosuuntaan ja se katsoi minua hölmistyneellä ilmeellä "mihin sä menet?" ( runsaat kontaktiharjoitukset ovat ainakin tuottaneet tulosta ) kävin kääntämässä Baloon pariin kertaan nokka menosuuntaan ennenkuin pääsimme matkaan. Baloo ampaisi lähtökäskyn kuultuaan vauhtiin kuin kokenutkin konkari, ja alle kahden kilometrin matka sujui pojalta moitteetta. Liina pysyi kireällä ja katse oli tiukasti eteenpäin. Pysähdykset ja tauotkin sujuivat hienosti. Synnynnäinen rekikoira! Mahdottoman ylpeä fiilis tuli. Toisella treenikerralla Baloo ei enää kääntynyt lähtötilanteessa valjaissaan, vaan ryki jo innoissaan eteenpäin huutaen samalla kilpaa Essin kanssa kun sain sen kytkettyä liinoihin paikalleen. Kaipa tuohon porukkaan yksi innostunut huutaja lisää mahtuu....


Baloo(vas.)ensimmäisen treeninsä jälkeen.

Viime viikonloppuna Jämillä oli treenileiri. Ajoin lauantaina aamulla Jämin Niinimajalle, jossa kymmeltä alkoi leirin luento-osuus. Kolme menestynyttä ja kokenutta valjakkourheilijaa kertoivat koirien treenamisesta ja ruokinnasta. Lopuksi näytettiin treeni esimerkkejä käytännössä. Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen päivä! Sain ihan uudenlaista näkökantaa treenaamiseen, ja hyvää vinkkiä siitä mitä itsekin voisi tehdä toisin, jotta kehitystä tapahtuisi enemmän. Tuli heti kova into päästä treenailemaan ja kokeilemaan oppimaansa käytännössä. Kun saavuin lauantai-illalla kotiin, tein heti intoa puhkuen treenisuunnitelman tulevalle syksylle, ja sitä olisi tarkoitus lähteä noudattamaan heti parin viikon päästä. Sunnuntaina piti lähteä kera koirien jatkamaan leireilyä, mutta Sissi järjesti ylimääräisen ohjelmanumeron johon kului huomattava osa sunnuntai aamusta, ja jäi Jämille lähtö lähtemättä...Laitoin Sissin matkustamon puolelle. Kun itse piti hypätä auton kyytiin, ovet olivat lukossa. Sissi oli ilmeisesti painanut keskuslukituksen päälle. Avain oli näppärästi tietenkin auton sisällä, niinkuin myös auton vara-avain, koska mikä onkaan fiksumpi paikka säilyttää auton vara-avainta kuin itse autossa...Siinä sitten kaikki kikkakolmoset käytiin läpi. Sissi istui kuljettajan paikalla ja heilutti tyytyväisenä häntäänsä. Onneksi sentään pakettiauton sivuovi oli auki, ja lopulta päädyimme poraamaan pakun tavaratilan puolelta reiän matkustamon puolelle, jonka kautta rautalangan avulla saimme ongittua avaimen käsiimme. Nyt on vara-avain paremmassa paikassa, ja koirat kuulevat bokseihinsa paremmin, kun voin matkustaessamme näppärästi jutustella niille väliseinässä olevan reiän kautta...

Miksei me jo lähdetä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti