keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Esittelyssä Essi ja Fani


Tyttöjen ensimmäinen mökkikesä

Fani ja Essi ovat siskokset, jotka ovat erottomattomat ja ne tekevät kaiken yhdessä, joten esittelen ne samassa postauksessa. Minulla oli viime vuoden loppusyksystä haaveissa saada lauman vahvistukseksi aikuinen husky, jolla olisi kokemusta valjakkohommista ennestään. Hyviä, kotia etsiviä aikuisia valjakkokoiria harvemmin on tarjolla, joten päädyimme lopulta pentuun, ja niin meille muutti meidän ihana Emma ennen joulua 2015. Alkuvuodesta 2016 ystäväni vinkkasi huskeista, jotka etsivät uusia koteja. Valjakkourheilua aktiivisesti harrastanut pariskunta oli lopettelemassa harrastusta, ja heillä oli tarhallinen uutta kotia etsiviä koiria. Soittelin ja kyselin koirista, lähetimme puolin ja toisin sähköposteja, ja hups, yhtäkkiä olin matkalla Kokkolasta takaisin kotiinpäin tuomisinani ei vaan yksi, vaan kaksi huskytyttöä.


Tytöt

Aluksi jännitti, miten Bono, Gimma, Sissi ja Emma ottavat siskokset vastaan, ja miten siskokset suhtauvat niihin. Kaikki meni kuitenkin hyvin molemmin puolin. Meidän katraamme oli kyllä kiinnostunut tulokkaista, mutta Essi ja Fani suhtautuivat melko välinpitämättömästi uuteen laumaansa. Ne ikäänkuin sulautuivat heti joukkoon ilman mitään säätämistä. Ajattelimme, että otamme siskokset hihnoihin ja kävelemme niiden kanssa hieman ensin tontilla, tutustumme uuden kodin pihapiiriin. Siitä ei tosin tullut mitään. Kumpikin tyttönen oli aivan sekaisin hihnassa, ne kiljuivat, huusivat, repivät itseänsä joka ilmansuuntaan, ne pomppivat toistensa päälle ja olivat ihan solmussa. Ulkopuolisen silmin se olisi varmasti näyttänyt siltä, että olemme vanginneet pari villieläintä hihnan päähän. Laitoimme tytöt suosiolla tarhaan rauhoittumaan.


Essi rallaa mökillä

Fani laiturilla


Annoimme tyttöjen asettua pari päivää ennenkuin lähdin niiden kanssa ensimmäistä kertaa treenaamaan. Tyttöjen entiset omistajat olivat varoitelleet, että ne saattavat olla todella innoissaan koska eivät ole pitkään aikaan päässeet treenaamaan. Ja niin ne olivatkin. Ensinnäkin ne sekosivat jo siitä kun näkivät valjaat. Ne alkoivat hyppiä tarhan verkkoa vasten ja huusivat suoraa huutoa. Sitten ne sekosivat vielä enemmän kun valjastin ne, tai yritin valjastaa niitä. Ne kiemurtelivat, kiljuivat ja pomppivat. Kun lopulta sain ne valjastettuna menopelin eteen, helvetti oli irti. Essi hyppi ylös alas ja sivuille ja piti ihmeellistä älämölöä, joka kuulosti siltä että sitä oltaisiin tappamassa, meteli mikä kahdesta yli-innokkaasta huskysta lähti oli käsittämätön. Fani ulisi ja repi liinoja. Tähän teki oivan lisämausteen se, että molemmat yrittivät sännätä joka suuntaan, ne hyppivät toistensa yli ja ali, kiersivät kolmipyörän kymmeneen kertaan ympäri, joten meni tovi ennenkö sain ne selvitettyä miljoonasta solmusta. Itselleni se oli aivan uusi kokemus, Sissi kun osasi niin nätisti odottaa lähtökäskyä, joten olin tottunut hieman erilaisiin treenilähtöihin. Kaksi rehaavaa huskya toi siis aivan uusia haasteita harrastukseen. Kun lopulta sain solmut selvitettyä ja itseni salamannopeasti kolmipyörän päälle irrottamaan varmistusköyttä ennenkuin tytöt olisivat taas totaalisolmussa, pääsimme matkaan. Niillä oli hurja vauhti ja niistä näki heti, että ne tiesivät mikä on huskyn elämän tarkoitus ja nauttivat siitä suunnattomasti. Kaikki suuntakäskyni kaikuivat kuuroille korville, sillä tytöt olivat täysin vauhdin hurmiossa. Vaikka ensimmäinen treenimme, ja monet seuraavatkin siitä eteenpäin olivat melkoista säätämistä, tiesin, että olin tehnyt hyvän päätöksen ostaessani molemmat tytöt, niillä nimittäin näytti olevan vetopäät sataprosenttisesti kunnossa.


Jämi SM. Essi johtoparissa, Fani Essin takana pyöräparissa


Tytöt olivat alkuunsa melko arkoja. Lauri totutteli ne itseensä istuskelemalla niiden tarhassa, eikä mennyt montaakaan päivää kun ne jo luottivat Lauriinkin. Vieraat ihmiset olivat kuitenkin kauhistus. Minusta tuntui, että ne saivat toisistaan peloilleen valtaa. Siksipä ajattelin, että napanuoraa on pidennettävä, ja aloin viemään niitä yksinään eri paikkoihin, jotta ne huomaavat, että maailmasta selviytyy ilman siskoakin. Kävimme tyttöjen kanssa myös koirakoulussa yhden peruskurssin verran. Tytöt saivat meihin luottamusta, ja ne oppivat perusasioita, kuten katsekontaktin, istumisen ja maahanmenon. Olin yllättynyt, että Essi, joka on yleisesti ottaen paljon sählämpi, oppi Fania nopeammin. Tänä päivänäkin se tarjoaa enemmän katsekontaktia ja käy istumaan nopeammin kuin Fani esimerkiksi ruokintatilanteissa.


Essi

Sisätilat taisivat tytöille olla uusi asia, sen verran kauhuissaan ne olivat kun ensimmäisen kerran toimme ne sisälle. Etenkin Essi oli järkyttynyt, kesti kauan ennenkuin se suostui tulemaan eteistä pidemmälle. Fani oli rohkeampi. Nykyään tytöt tulevat molemmat miellään sisälle kanssamme olohuoneeseen istumaan iltaa. Tähän mennessä olemme ottaneet tytöt suoraan olohuoneeseen ovien taakse, joten ne eivät kissoja ole pahemmin nähneet kuin vilaukselta, ja kun Fani on nähnyt kissan se on alkanut inisemään ja repimään itseään kissan luo, joten olen ajatellut, että tytöt eivät kovin suopeasti kissoihin suhtaudu. Essi paljasti kuitenkin itsestään uuden puolen. Se sai haavan toiseen etujalkaansa viime viikolla, ja tästä syystä se on ollut paljon sisällä. Jossain kohtaa huomasimme, että Essi pelkää kissoja. Se ei voinut tulla olohuoneesta pois, koska meidän iso Veeti kissamme istui keskellä kulkuväylää. Essi pakitti ja inisi. Kissa oli sen mielestä selkeästi pelottava. Essiä on nyt uskallettu pitää kissojen kanssa samassa tilassa valvottuna. Jos kissa lähestyy sitä, se luikkii häntä koipien välissä pakoon ja inisee, joten pelko siitä että se ensimmäisenä syöksyisi kissan kimppuun taitaa ainakin Essin kohdalla olla turha.

Fanin ensimmäinen kerta sisällä oli jännä


Nykyään otetaan lunkisti

Tytöt ovat kohta asuneet meillä vuoden. Paljon on kehitystä tapahtunut tässä ajassa. Tytöt ovat tulleet rohkeammiksi ja eivät enää mene täysin paniikkiin jos joutuvat erilleen toisistaan. Vieraat ihmisetkään eivät enää ole niin kammottavia. Fanista on kuoritunut oikea kainalokaveri. Se punkee itsensä mielellään kainaloon, ja puskee päätään rapsutettavaksi. Fani on meidän narttujen kesken selkeässä pomoasemassa, muut kunnioittavat sitä. Jos esimerkiksi juoksutarhassa Sissi riekkuu liiaksi Emman kanssa, riittää tyttöjen sekoilun lopettamaan se, että Fani astelee paikalle. Joskus se tehostaa käskyään matalalla murahduksella. Essiä taasen voisi kuvailla "harmittomaksi höntiksi". Juoksutarhassa se juoksee muiden mukana hölmö ilme naamallaan. Emma haastaa usein Essin leikkimään kanssaan. Essillä on pitkä pinna, loputtomiin se tuntuu antavan Emman roikkua kaulanahassaan. Sitten kun se kyllästyy, se istahtaa aloilleen ja vilkuilee muualle ilmeellä: "en edes huomaa että kaulassa roikkuu joku."


Fani on menossa kertomaan junnuille, että riekkuminen loppuu nyt


Pitkälle ollaan tultu myös niistä ensimmäisistä treenikerroista, jotka olivat täynnä kaaosta, meteliä ja liinasotkuja. Treenien edetessä, lähtötilanteiden sekopäinen meininki alkoi rauhoittumaan. Fani lopetti liinojen puremisen ja ulisemisen, ja alkoi kuuntelemaan, mihin suuntaan milloinkin piti kääntyä. Essi, no Essi ei ole lopettanut ihme mylvintäänsä. Tänä päivänäkin se alkaa huutamaan jo matkalla treenipaikalle, koska se yksinkertaisesti on niin innoissaan. Lähdöissä se edelleen liinoissa hyppii ylösalas, mutta sentään suunta on eteenpäin, ja se on hurja helpotus treenaamiseen! Fani toimii lähes poikkeuksetta johtokoiran tehtävissä treeneissämme, sillä se kuuntelee ennenkuin tekee, kun taas Essi tekee ensin, ja kuuntelee sitten jos tekemiseltään ehtii. On Essi silti johtanut hienosti valjakkoa mm. Ohkolan syyskisoissa. Pidän Essin työasenteesta, se on aina innokas ja vetää täysillä. Fani on herkempi, mutta ei senkään työasenteeessa ei ole mitään moitittavaa. Pidän sen tavasta liikkua eteenpäin tasaisesti ja sitkeästi, juuri niinkuin huskyn kuuluu liikkuakin.


Lähtötunnelmissa. Essi on tyypilliseen tapaansa ilmassa.


Ihmiset jotka näkevät Essin ja Fanin ensimmäistä kertaa usein kysyvät miten erotamme ne toisistaan, ne kun ovat niin samannäköiset. Ymmärrän kyllä tunteen, kun hain tytöt Kokkolasta, varmistin vielä ennen lähtöäni: " eli Fanilla on vihreä panta?" sillä pelkäsin, etten enää erota niitä toisistaan kun pääsen kotiin. Tänä päivänä kun katson siskoksia, ihmettelen, miten en muka erottanut niitä toisistaan, nehän ovat aivan erinäköiset. "Ota nämä kaksi kerralla, et varmasti tule katumaan ja saat harrastuksen kunnolla käyntiin", sanoi tyttöjen entinen omistaja minulle kun pähkäilin kahden koiran ottamista. Hän oli täysin oikeassa. Sen lisäksi että saimme kaksi hyvää huskya valjakkoharrastusta varten, saimme myös kaksi valloittavaa persoonaa meidän perheeseemme, samanlaiset, mutta niin erilaiset. Meidän rakkaat Essi ja Fani.

Essi. Kuvaaja Miia Saarinen

Fani. Kuvaaja Miia Saarinen



2 kommenttia:

  1. Tiedätkös, tälle kivikasvolle tuli nyt tippa linssiin <3 Tiedettiin heti, että sinä olet juuri oikea omistaja meidän kultasiskoksillemme. Kesken jäänyt työ sai täydellisen jatkajan! Toivotaan, että tuottavat jatkossakin, haasteissaankin, sinulle onnistumisen iloa ja muutakin riemua.Hyvää joulua teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teresa kauniista sanoista, kultasiskokset todellakin ovat täyttä kultaa <3 Hyvää joulua myös teille!

      Poista