tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi vuosi

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Me juhlistimme uutta vuotta yhteistreeneillä Kivijärven huskien kanssa Jämillä. Vielä ei reellä päässyt kurvailemaan, mutta toiveissa on, että tulevana viikonloppuna mekin pääsemme aloittamaan rekikauden. Ajoimme kahdella tiimillä. 10 koiran tiimissä juoksivat meidän, sekä Kivijärven kennelin kisatreenissä olevat koirat, pienemmässä, viiden koiran tiimissä muu porukka. Oli kivat treenit, näitä lisää!


Vitosen tiimi
10-valjakko. Johdossa Emma ja Emman puolisisko Milla

On erittäin opettavaista päästä ajamaan ja näkemään muidenkin koiria. Jos jumahtaa vaan ajamaan omia koiriaan omille tutuille reiteilleen, sitä helposti sokaistuu. Koirista voi paljastua yllättäviä puolia. Miten oma luottojohtaja suoriutuu joutuessaan johtamaan vieraiden koirien valjakkoa? Kuuntelevatko koirat niille vieraan musherin antamia ohjeita? Pystyykö koira juoksemaan vieraan koiran vieressä ongelmitta? Minusta on aina mielenkiintoista nähdä siperialaisia työssään, ja parhaiten sen näkee niitä itse ajaessa tai kyydissä ollessa. Mitä enemmän koiria on kulkupelin edessä, sitä selkeämmin alkavat niin sanotusti erottumaan jyvät akanoista, ja itselle alkaa yhä selkeämmin muodostumaan mielikuva siitä, millainen on hyvä siperianhusky. Näihin mietteisiin ja toiveisiin lumisemmasta huomisesta, hyvää uutta vuotta vielä kerran!







tiistai 16. lokakuuta 2018

Jämi SM 2018

Meidän syksymme pääkisa, Jämi SM, käytiin 13-14.10. Kaikki oli kohdallaan ennen kisoja: Baloo, joka sairastui pian Ohkolan kisojen jälkeen suolistotulehdukseen, oli toipunut ja kisakunnossa. Koirat olivat syöneet ja juoneet hyvin. Kaiken hyvän keskelle mahtuu kuitenkin aina jotain huonoa: pakettiautomme hajosi kisaviikolla, joten emme päässeet tekemään viimeistä herkistelytreeniä ennen kisoja. Kävin ravuuttamassa kutakin kisakoiraa pyörän vierellä kisaa edeltävänä keskiviikkona, teimme 6-10km mittaisia peruskestävyyslenkkejä.

Lauantai. Kuva Kimmo Virkki

Säiden suhteen kävi huono tuuri. Lokakuussa on ollut hienoja viileitä treenipäiviä ilmojen puolesta, mutta kuinka sattuikin, että lokakuun epätavanomainen helleviikonloppu osui SM-kisaviikonlopulle! Jo aamu kahdeksan aikaan mittari näytti huolestuttavia lukemia, +10 astetta, sääennuste uhkaili lämmön nousevan jopa 17 asteeseen! Lisäksi Jämin yllä oli valtava sumupilvi, ilma oli painostava ja kostea. Hieman huolestutti, miten koirat jaksavat 4,9km kisaradan siinä lämmössä. Uhkana oli tietysti myös kisan peruuntuminen, jos lämpötila olisi kohonnut mahdottomaksi. Pääsimme kuitenkin starttaamaan, meidän starttimme oli klo 11.54. Neljän koiran luokkaan oli ilmoittautunut peräti 29 valjakkoa, joista lopulta 24 starttasi. 14 valjakoista oli siperianhuskyvaljakoita.


Sumuinen ja lämmin aamu valkeni kisapaikalla

Teimme hieman uhkarohkean kokeilun kisalauantaina, kun laitoimme Unnan ensimmäistä kertaa johtoon Baloon kanssa. Emman kanssa Unna meni syyskisoissa loistavasti johdossa, mutta mietitytti miten se menee Baloon kanssa ja kun vahvaluonteinen Emma juoksee sen takana. Viimeinen treeni jossa asiaa piti testata jäi auton puutteen takia välistä ( onneksi saimme auton takaisin viikonloppua vasten! ). Alkumatka meni Unnalla hyvin. Loppumatkasta oli havaittavissa Unnassa pientä "huolestuneisuutta", mikä ilmeni taaksepäin ajoittain vilkuiluna. Luulen, että se alkoi ottaa paineita Emmasta. Emma teki töitä kiukulla. Siitä taisi olla ennenkuulumatonta, ettei se pääse johtamaan kisavaljakkoa. Tuntui, että se ei ollut ollenkaan tyytyväinen, että sitä nuorempi junnu on vienyt sen luottotehtävän kisajohtajana. Pääsimme kaikesta huolimatta maaliin ajalla 11:15. Laurilla oli valmiina varikolla odottamassa koirille palauttavaa juotavaa ja märkää pyyhettä viilentämiseen. Kävin ravuuttamassa kisakoiria pian maaliin tulon jälkeen, jotta palautuminen lähtisi hyvin käyntiin.



Sunnuntain startti. Kuva Kimmo Virkki


Sunnuntai ei ollut ilmojen puolesta ollut yhtään sen parempi, aamulla oli jopa lämpimämpi kuin lauantaina. Starttimme oli klo 10.45. Vaihdoin Unnan ja Emman paikkaa, ja kaikki meni hyvin. Tuomari päätti lyhentää kisamatkaa lämmön takia, joten 4,9km matka lyheni kolmeen, mikä oli niissä olosuhteissa hyvä asia. Kisaradan loppupätkä jäi lyhentämisen takia pois. Loppupätkä oli juurikin kisan haasteellisin, pehmeää ylämäkeä ja pitkiä nousuja. Se vaihtui mielenkiintoiseen pitkään suoraan avoimella kentällä. Loppumatkalla oli ajoittain hyvin pehmeitä kohtia, joissa vauhti tyssäsi kuin seinään. Emma ja Baloo johtivat hienosti valjakon ajalla 8:02 maaliin. Lopullinen sijoituksemme oli 8/24, siperianhuskeista olimme kolmanneksi nopein valjakko. 




L-SVU oli jälleen kerran järjestänyt hienot kisat. Rata oli mielestäni kivan haasteellinen. Oli mutkaa ja mäkeä ja se oli hyvin merkattu. Online tulospalvelu pelitti ja livevideota oli kiva seurata. Kisapaikalla oli muutenkin kiva tunnelma, oli mukava nähdä tuttuja.
Tiimiin olen tyytyväinen. Kaikki juoksivat hyvällä asenteella, myös Fani, joka juoksi kisansa vieraassa valjakossa lainakoirana. Kehitettävää on kuitenkin aina, ja suorituksemme perusteella sanoisin että vauhtikestävyyttä uupuu vielä, sitä kun emme ole vielä montaakaan kertaa treenanneet. Isoimpana kehitettävänä taitaa tällä hetkellä olla musherin oma kunto, joka meinasi kyllä pettää radalla ja pahasti! ( tuskainen ähinä ja puhina havaittavissa myös videolla )

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Ohkolan syyskisat 2018

Kisakausi aloitettiin Ohkolan syyskisoilla, jotka olivat tämän kauden ensimmäiset sulanmaan kisat. Lähdimme kisaamaan neljän koiran luokkaan ( DR4 ). Junnuistamme Unna ( Kuurametsän Miss Piggy ) pääsi ensimmäisenä aloittamaan kisauransa, tiedossa oli siis erittäin jännittävä ja tärkeä hetki! En halunnut laittaa Unnaa ensimmäisissä kisoissa johtoon juoksemaan, joten se juoksi Essin ( Extreme Action Nemesis ) kanssa pyöräkoirana. Tärkeää johtotehtävää pääsivät suorittamaan Emma ( Lumikiisan Gamma Emma ), joka on johtanut lukuisissa kisoissa ennenkin, ja Baloo ( Alkuvoiman Vetle ), joka on pari kertaa ennen päässyt kisoissa johtotehtäviin. Hieman mietitytti, keskittyykö Baloo johtotehtäviin kunnolla kun takana juoksee tärpeillään oleva Unna, mutta huoli oli turha. Baloon asenne työntekoon tuntuu olevan tinkimätön, ja se keskittyy hommaansa aina täysillä.

DR4-luokassa oli 16 kilpailijaa, joista 11 kilpaili siperianhuskeilla. Reitti oli 4,2km pitkä. Tarjolla olisi ollut REK-koe, jolloin kisakierroksia olisi ollut kaksi samana päivänä. Me emme tällä kertaa osallistuneet ollenkaan kokeeseen. Kilpailureitti oli muuttunut paljon siitä, millainen se oli viimeksi kun olemme kisanneet Ohkolassa. Mielestäni uusi kilpareitti oli oikein kiva! Mäkiä ja mutkia riitti.

Kuva Timo Waltari
  

Lähtöviivalla tuttuun tapaan jännitti. Vettä tuli taivaan täydeltä, johtopari mölisi ja odotti malttamattomana lähtölupaa. Koirat lähtivät hyvällä vauhdilla eteenpäin. Välillä Unna liimautui Essin kylkeen juoksemaan, jonka seurauksena johtajapari kulki oikeata, ja pyöräkoirat vasenta reunaa. Emma tuntui hieman väsähtävän loppua kohden, mutta muuten koirat suoriutuivat oikein hyvin kauden ensimmäisistä kisoistaan. Selkeästi huomasi, että voimatreeni on tuottanut tulosta, ja vauhtia riitti ihan kivasti mäkiinkin. Olen erittäin tyytyväinen koiriimme, joista ensikertalainen Unna ansaitsee erityismaininnan. Se on ensimmäisestä valjastuksestaan asti ollut hyvä tekemään töitä, eikä se tehnyt poikkeusta ensimmäisissä kisoissaankaan. Valkoinen vahvistuksemme on erittäin näppärä pakkaus!





Sijoituksemme 7/16 ( siperianhuskyt 5/12 ) aika 9:19 ja nopeus 27,05km/h

maanantai 13. elokuuta 2018

Junnut tiimissä ja ajatuksia tulevasta kaudesta

Tuskaisen pitkä ja kuuma kesä alkaa nöyrtyä syksyn edessä ja on aika aloitella uusi kausi. Tällä viikolla siihen on tarjoutunut mahdollisuus vihdoin ja viimein! Viime viikon alkupuolen treenasimme kotimaisemissa ja viikonloppuna olimme Jämin upeissa maastoissa ajelemassa. Pennut ovat täyttäneet vuoden, joten kaipa sitä täytyisi alkaa puhua niistä junnuina eikä pentuina.

Jämillä lauantaina

Junnut tiimissä

Alkukesästä oli vielä muutamia viileämpiä päiviä jolloin Hilma, Oiva ja Unna pääsivät treeneihin kokeilemaan, miltä vetohomma tuntuu. Ennenkuin mentiin isoon porukkaan, jokainen pääsi vetovyössä yksin hieman harjoittelemaan suuntia ja sai tuntumaa vetämiseen. Kaikilla meni canicross harjoitukset hienosti. Kun sitten koitti h-hetki ja piti lähteä ison porukan mukaan, Oiva ja Unna olivat heti juonessa mukana. Hilma vaati pienen pohdinnan asian suhteen. Ensimmäisellä kerralla se ei oikeastaan vetänyt ollenkaan ja vaikutti lähinnä harmistuneelta koko hommasta. Ehdin jo huolestua, että eikö tytöstä tule rekikoiraa ollenkaan, mutta koska canicrossi oli sujunut ja isosisko Emman kanssa kahdestaan pawin edessä etenemisessä ei ollut mitään ongelmaa, ajattelin, että kyllä Hilma hommaan vielä syttyy. Hilma jäi muun porukan treeneistä pois, mutta pääsi katsomaan ison valjakon lähtöä ja paluuta varikolle. Se istui ja katseli rauhallisena kun muut laitettiin mönkijän eteen. Ne tapansa mukaan huusivat ja riekkuivat innoikkaina ennen lähtöä liinoissaan, mutta sekään ei vielä sykähdyttänyt Hilmaa. Kun muut lähtivät liikkeelle ja katosivat horisonttiin, Hilma alkoi huutamaan muiden perään innokkaana. Kaipa se sillä hetkellä päätti, että muiden mukana juokseminen olisi paljon hauskempaa kuin varikolla kököttely. Nyt Hilmalla on takanaan kolmisen treeniä isossa porukassa, ja se tekee töitä hyvin. Lähtötilanteissa se on hyvinkin rauhallinen ( olisivatpa ne kaikki! ), ihme että muiden hulluus ei ole vielä tarttunut siihen, mutta eiköhän se aikanaan tartu, ikävä kyllä... 

Hilma

Unna ja Baloo

Oiva on oiva poika valjaissa!

Tuleva kausi

Tulevan kauden treenisuunnitelma poikkeaa viime kaudesta jonkin verran. Nyt keskitymme pidempään voiman kehittämiseen. Viime kaudella koirissa oli vauhtia. Ne jaksoivat juosta hurjaa vauhtia pitkän matkaa -tasamaalla. Ylämäet olivat koirille raskaita ja vauhti tyssäsi niihin kuin seinään. Tiedossa siis paljon ajeluja Jämin mäkisille reiteille treenaamaan, omista treenimaisemista kun löytyy pitkälti vain tasaista pätkää. Kisasuunnitelmat ovat hieman auki. Syksyn kisat käydään läpi, Ohkola, Jämin syyskisat ja SM ja sen jälkeen olisi tarkoitus nostaa reippaasti matkapituuksia. Tarkoituksena pitää koko kauden rento ote treenaamiseen ja saada junnuille hyviä kokemuksia ensimmäisestä kaudestaan. Suunnitelmissa on ensi vuoden puolelle Lapin reissu, sillä vihdoin on semmoinen määrä koiria että pääsemme Laurin kanssa molemmat kyytiin ja ajelemaan. Hankintalistalla onkin kuormareki johon mahtuu kyytiläinen. 
Toivotamme kireitä liinoja ja hyviä treenikelejä syksyyn!


Tiukkaa mäkitreeniä

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Tarhaprojekti

Uudet tarhat

Meillä on vihdoin saatu päätökseen iso projekti, nimittäin koirien uudet tarhat ja juoksutarha. Idea sai alkunsa jo talvella, jolloin aloimme pohtimaan, miten helpottaa arkea koirien kanssa ja millaiset tarhat olisi helppo pitää siistinä ja joissa myös koirat pysyisivät siisteinä. Meillä oli ennestään viisi maapohjaista tarhaa. Ikäväksi maapohjaiset tarhat muuttuivat erityisesti sadekeleillä, jolloin pohja muuttui vetiseksi mössöksi. Koirat olivat kuraisia, ja omat vaatteet olivat kuraisia kun tarhoihin meni siivoamaan innokkaiden koirien tepastellessa ympärillä huitovine tassuineen. Koirien kipotkin olivat aina hiekkaisia kun ne ruokailun jälkeen kävi tarhoista keräämässä, sillä märästä maasta tarttui hiekkaa kuppien pohjiin. Taasen kuluva kesä on ollut erityisen kuiva, mikä on tehnyt tarhojen pohjista tomuiset, ja tomupilvi on leijaillut sakeana ilmassa, kun koirat ovat tepastelleet tarhoissa.

Vanhoja tarhoja


Lisäksi yhtenä erittäin isona syynä sille, että halusimme uudet tarhat, oli se, että  juoksutarha on ollut koirien nykyisistä tarhoista erillään. Koirat on pitänyt hakea tarhoista hihnojen kanssa ja kävelyttää juoksutarhalle. Koska enemmistö koiristamme ei hallitse hihnakäyttäytymisen kultaisia sääntöjä missään muodossa ( myönnettäköön että olen myös laiska sen niille opettamaan, sillä emme käy hihnalenkeillä ), on hihnan päässä niiden vieminen juoksutarhalle ollut melko ärsyttävää. Voitte mielessänne kuvitella huskyn, joka on aamulla täynnä virtaa ja energiaa, ja se tietää, että kohta pääsee painelemaan täyttä höyryä juoksutarhaan, mutta ensin pitäisi muka malttaa kävellä hihnassa nätisti muutaman kymmenen metrin matkan juoksutarhalle, jossa mahdollisesti jo osa porukkaa rallaa sydämensä kyllyydestä. Not gonna happen. Siinä oli itselläkin aamuhermot koetuksella. Halusimme tarhat, joista on suora kulku juoksutarhaan, jotka on helppo pitää puhtaana, eikä ole pelkoa että käärme luikertelee koirien jalkoihin.
  
Essi ja Fani halusivat majoittua tarharivistön ensimmäiseen tarhaan

Tarhoja ja juoksutarhaa aloitetiin työstämään huhtikuussa, ja eilen koirat pääsivät muuttamaan. Uusia lautapohjaisia tarhoja on viisi rinnakkain, ne ovat kooltaan noin 30m² per tarha. Jokaisessa tarhassa on koppi, joka on jaettu väliseinällä kahteen osaan. Tarhojen edessä kulkee käytävä, jota pitkin pääsee suoraan uuteen juoksutarhaan, joka on n.1600m² nurmialue. Myös auton saa näppärästi ajettua juoksutarhalle, joten treeneihin lähtö ja sieltä paluu nopeutuu ja helpottuu. 



Aurinkovarjona suodatinkangasta



Tarhaprojektiin käytetyt tarvikkeet:
1000metriä raakalautaa, painekylästettyä puutavaraa 500metriä, verkkoa 275 metriä, erikokoisia ruuveja 6000 kpl, 20 000 hakasta, 16 levyä vaneria, 7 kappaletta itsevalmistettuja hitsattuja ovia, 2 pariovea, 22 saranaa, 30 säkkiä kuivabetonia, iso kasa kevytsoraharkkoja, 100 metriä puupalkkeja, peltilistoja ja kateruuveja, 9 kpl kahvoja oviin, suodatinkangasta reilu 100m², kulmarautoja 75kpl...
Työtunteja meni lukematon määrä. Hermotkin olivat ajoittain koetuksella ja kädet kovilla, etenkin sen jälkeen kun 160 tolpan reikää oli käsin kairattu maahan ( tarvikelistaan voi lisätä tukkupakkauksen rakkolaastareita ) 
Projekti oli raskas ja pitkä, mutta koirien riemukas rallaaminen uudessa juoksutarhassa ja tyytyväiset ilmeet olivat kaiken tämän arvoista. Ja palkitsee urakka tulevaisuudessa, sillä koirien hoito helpottuu huomattavasti. Aamuiset ärräpäät ja hihnassa tempoilut ovat nyt historiaa, sen kun avaa tarhojen ovet, ja koirat saavat suoraan juosta itse juoksutarhaan. Itse voi kaikessa rauhassa tallustella kahvikupin kanssa perässä. Luksusta!

Baloo ja Bono 
 
Juoksutarhssa on tilaa temmeltää


Emma puljailemassa

Sissi matkalla tarhastaan juoksutarhaan

Essi tykkää jolkotella ympäri uutta juoksutarhaa

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Raumashow 26.5.2018


Osallistuimme Raumalla järjestettyihin näyttelyihin. Laumastamme kehiin lähtivät Oiva, Unna ja Hilma, joista kukin oli junnuluokassa. Kehät alkoivat heti yhdeksältä, ilmottautuneita huskeja oli 21 kappaletta, tuomarina oli Tuula Savolainen. Kaikki kolme esiintyivät hyvin ja samalla saivat hyvää harjoitusta näyttelytouhuista. Olin ottanut mukaan pari häkkiä, jossa pennut saivat vuorollaan odotella, ja häkissäkin oltiin nätisti ja rauhallisesti, mitä nyt Oiva kaikessa hiljaisuudessa hieman järsi häkin päälle auringonsuojaksi laitettuja kankaita. Niinkuin näyttelyissä yleensä, oli tälläkin kertaa kehä melko pieni, vasta kun pääsi vauhtiin, oli kehän ympäri jo juostu. Kaikki saivat arvosteluksi EH:t, hienoja junnuja ovat kaikki kolme. Olisi ollut kiva jäädä seuraamaan muidenkin rotujen kehiä, mutta oli todella lämmin, aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja pelkäsin, että auto kuumenee turhan kuumaksi kotimatkaa varten jos se pidempään seisoo helteisellä parkkiksella.
Kuvat ottanut Kaisa Mäki-Arvela. Lisää Kaisan ottamia kuvia Raumashown huskykehästä täältä.






Oivan arvostelu: 
10kk, hyvät rungon ääriviivat ja mittasuhteet, päässä hyvä pituus, turhan voimakas otsapenger, pään linjat voisivat olla yhdensuuntaisemmat, erinomaiset korvat, oikean muotoinen rintakehä, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, hyvä raajaluusto, tasapainoiset tehokkaat liikkeet, hyvä hännänkiinnitys.
JUN EH JUK2 



Hilman arvostelu:
10kk, kompakti kokonaisuus. Kaula liittyy sulavasti lapoihin, hyvä pää, joskin melko voimakas otsapenger. Hyvät korvat, kuonossa sopiva vahvuus, hyvä eturinta, tilava ja hieman voimakkaasti kaareutuneet kylkiluut, hieman jyrkkä lantio. Tasapainoinen raajarakenne, kapeat takaliikkeet, sivuliikkeessä askel saisi olla tahdikkaampi, hyvä turkki tulossa.
JUN EH JUK3



Unnan arvostelu:
10kk, voisi olla mittasuhteiltaan aavistuksen lyhyempi, hieman pitkä lanne, hyvät pään linjat, hieman kapea kuono, leveälle asettuneet korvat, hyvä pigmentti, edestä hieman kapea, hyvä rungon tilavuus, tasapainoinen raajarakenne, edestakaisen liikkeen tulee vakiintua, tehokas sivuaskel, karvanvaihto kesken, ylälinja liikkeessä saa vakiintua. 
JUN EH JUK4

Ps.Tulipa laitettua hankintalistalle kuivuri. Sain lainaksi kaverilta kunnon koirafööniä, ja kyllä vaan pesu ja kuivaus tekee ihmeitä koiralle. Alla pentusten kuvat ennen ja jälkeen pesun. Myös Bono pääsi/joutui pesulle.


Hilma ennen pesua

Hilma pesun jälkeen

Unna ennen pesua

Unna pesun jälkeen. Melkoinen puffeliturkki.

Oiva ennen pesua

Oiva pesun jälkeen
Bono ennen pesua

Bono pesun jälkeen

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kausi paketissa

 
Sissi, Oiva ja Unna


Tämä kauden viimeiset kisat käytiin 5.5 Jämillä, ja viikko ennen sitä oli SHS:n järjestämä REKÄ ja REK-koe viikonloppu. Olen aina halunnut päästä näkemään REKÄ-kokeen käytännössä, ja nyt kun ne järjestettiin Jämin läheisyydessä, oli oiva tilaisuus päästä seuraamaan koetta paikanpäälle. Ilmoittauduimme talkoolaisiksi ja ykskaks sain päähäni, että kaikista paras tapa seurata koetta olisi ilmoittaa oma koira kokeeseen. Olen lueskellut REKÄ-kokeessa tehtäviä osioita, ja eniten mietitytti viiden minuutin paikallaanolo. Koiristamme Baloo, joka on melkoisen malttamaton lähtötilanteissa, on ( yllättävää kyllä ) kaikista rauhallisin tauoilla, joten Baloo valikoitui YLE-koiraksi kokeeseen. Baloo juoksi kokeensa tuomarin omassa valjakossa pyöräkoirana toisen kokeeseen osallistuvan koiran kanssa, minä istuin kyydissä ja sain seurata Baloon suoritusta aitiopaikalta. Kokeessa kohdattiin koiranulkoiluttajia, moottoriajoneuvo ja valjakko, jonka kanssa tehtiin ohituksia ja vastaantulemisia. Lisäksi tehtiin erilaisia käännöksiä, edettiin selkeällä uralla ja metsässä jossa ei ollut minkäänlaista uraa. Myös koirien reaktiota vipeltävään otukseen testattiin, kun pientä karvaista pehmolelua "juoksutettiin" virvelin päässä pitkin metsätietä pusikkoon, jossa oli peuranpää. Lisäksi oli se viiden minuutin paikallaanolo, joka osioista jännitti eniten, mutta se, kuten muutkin osiot menivät Baloolla todella hyvin! Poika yllätti, ja oli päivän paras pistein 58/60 saaden näin REKÄ YLE-1 tunnuksen. Muutkin koiramme saivat todella hyvän treenin, sillä olimme häiriövaljakkona toisen valjakon koesuorituksessa. REKÄ-koe päivä oli todella kiva, tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Ehdottomasti täytyy mennä toistekin. 

Allaolevat kuvat on ottanut Kaisa Sipponen:


Lähdössä häiriövaljakoimaan

Baloon koe on alkamassa. Baloo pyörässä vasemmalla
 
Baloo ja minä palkintojen jaossa

REKÄ-kokeen jälkeen valmistauduimme seuraavan päivän kisoihin. Olin ilmoittautunut kahden koiran kärryluokkaan. Kisakoiriksi valikoituivat Baloo ja Essi, sillä halusin nähdä miten ne suoriutuvat kahdestaan kisauralla. Essi on kyllä juossut johdossa ennenkin, mutta parhaimillaan on kuitenkin tiimikoirana. Baloo taasen ei ole ikinä juossut johdossa, ja kokonsa takia laitankin sen aina juoksemaan pyöräkoiran paikalle. Kisat olivat samassa tutussa paikassa kuin ennenkin, mutta kisareittiä oli hieman jouduttu lyhentämään reitin kunnosta johtuen. Essi ja Baloo suoriutuivat kisasta hienosti. Sijoituksemme oli 3/5. Luokassamme juoksi kolme muuta siperianhuskytiimiä, joista olimme nopeimpia. Alla videopätkää Baloon ja Essin suorituksesta ( Baloo vasemmalla, Essi oikealla ). Valitettavasti kamera putosi pidikkeestään loppuvaiheessa kisaa, joten viimeinen pätkä kisasta jäi kuvaamatta.





 

Maaliintulo



Baloon tinkimätön asenne valjaissa teki vaikutuksen, ja koska se suoriutui niin hyvin sekä REKÄ-kokeesta että seuraavan päivän kisoista, halusin testata miten se suoriutuu isommassa tiimissä johtajana, joten tein pienen luokkamuutoksen kevään viimeisiin kisoihin. Kevään viimeiset kisat olivat L-SVU:n järjestämät. Kisapaikkana toimi sama mikä oli talven kisoissa, eli Jämin hotellin viereinen lentokenttä ja sen ympärillä oleva metsä. Reittikin oli osittain sama kuin talven rekikisoissa, mutta sulanmaan kisoissa olit toki aivan eri tuntuma rataan. Ajamiseen sai todellakin keskittyä! Radan ensimmäiset sata metriä oli kamalaa, maa oli pehmeää ja hiekkaa lensi urakalla naamalle, kärry ei tuntunut asettuvan uralle ollenkaan, ja tuntui, että kohta on nurin pitkin tietä, mutta sitten alkoi hieno metsätieosuus, ja maastopohja muuttui tasaisemmaksi. Oli erilaisia mutkia, ylä- ja alamäkäi, pitkää loivaa nousua. Koirat etenivät kivaa vauhtia. Yksi stoppi tuli, kun koirat meinasivat lähteä oikomaan hevosenkenkämutkassa edellä ajavan valjakon perään metsän läpi, ja siinä sitten olin koirat toisella puolen puuta ja minä kärryineni toisella puolen, onneksi mitään pahempaa nyppäisyä ei tilanteessa koirille tullut. Viimeinen pitkä suora ennen maalia oli myöskin mielenkiintoinen, se kulki läpi ison aukean, ja koirista huomasi että ne hieman miettivät missä sitä oikein ollaankaan. Koirat eivät ole sulalla varmaankaan koskaan juosseet noin aukealla paikalla, joten taas ollaan kokemusta rikkaampia! Todella mielenkiintoinen rata, jolla aika tuntui kuluvan nopeasti. Johdossa juoksivat Emma ja Baloo, pyöräkoirina Baloon veljet Varo ja Rikki, jotka kävin lainaamassa kisaa edeltävänä iltana kennel Alkuvoimalta. Varo on juossut kisatiimissämme useamman kisan, Rikki taasen oli ensimmäistä kertaa valjakossamme. Tyytyväinen olen tiimiimme, ja Balookin yllätti toimimalla hyvin johtotehtävissä! Sijoituksemme 1/2. Harmi että osallistujamäärä jäi luokassamme pieneksi, sillä muut olivat syystä ja toisesta peruuttaneet tulonsa. Kisamatka oli 4,7km, aikamme 10:53, vauhtia oli 25,8km/h. Lisäksi Essi juoksi Mäki-Arveloiden tiimissä, jossa Sampsa sijoittui luokkansa ensimmäiseksi.


Surraava automaattikamera herätti ihmetystä. Kuva Kimmo Virkki

Kisakausi on nyt taputeltu, ja voi kuinka hieno, opettavainen ja antoisa se on ollut! Satoja autolla ajettuja kilometrejä kisoihin ja treeneihin. Rankkoja mutta erittäin kivoja kisareissuja, joilla on aina ollut mukana 6-12 koiraa. Mukavia kanssaharrastajia ja uusia ystäviä. Paljon on uutta opittu ja paranneltu treenisuunnitelma ensi kautta varten on tehtynä. Haasteita tällä kaudella oli paljon. Omia kisakoiria piti kaudella olla viisi, mutta porukka kutistui kolmeen Fanin loukkaantumisen ja Sissin jalan kuntoutusprosessin jatkamisen takia. Onneksi saimme lainakoiria tiimiimme. Omista koiristamme Essin kausi meni hyvin, lukuunottamatta alkuvuotta jolloin Essillä oli hetken huonompi vaihe, kun se selkeästi reagoi siskosa Fanin sairasteluun ja kärsi ehkäpä itsekin pienestä valeraskaudesta. Emma suoriutui kaudesta oman tasonsa mukaisesti ja juoksi johtajana kaikissa kisoissa joihin osallistuimme ( lukuunottamatta SHS:n kevätkisoja ). On siinä vaan meillä ihan huippu tyttö käsissämme!  Baloo, joka juoksi ensimmäistä kauttaan, on osoittautunut todella hyväksi rekikoiraksi!



Tehotyttö Essi


Supertyttö Emma

Tehopakkaus Baloo ja ihana Fani

Rakas Sissi


Nyt vetolenkeillä keskitytään enää "höntsäilyyn" säiden sallimissa puitteissa ennenkuin koirat jäävät kokonaan kesälomalle. Aiomme ajaa lyhyitä, hidastempoisia lenkkejä, kerran pari viikossa, joille pennutkin pääsevät mukaan vuorollaan. Innolla odotamme ensi kautta, jolloin vetotreeneissä on tuplasti enemmän omia koiria mukana kuin tänä vuonna!


Unna

Emma

Koko porukka